Biodiversiteetti ja NCC Kielo®
Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuuden edistäminen on NCC:lle tärkeä asia. Erityisesti kiviainesalueillamme meillä on mahdollisuus vaikuttaa. NCC Kielo® on yksi hieno esimerkki käytännön toimista ja konseptista, jossa myös saatuja tuloksia luonnon hyväksi seurataan.
Yhdessä kohti monimuotoista ympäristöä
Monet kasvit ja eliöt ovat nykyisin uhanalaisia, koska ihmiskunta käyttää runsaasti luonnonvaroja. NCC haluaa tehdä toisin ja kantaa vastuuta luonnon monimuotoisuudesta eli biodiversiteetistä. Kivilouhoksemme tarjoavat kallion pinnoilla ja täytemaasta tehdyillä niityillä houkuttelevan ympäristön monille lajeille, jotka vetäytyvät tiheän kasvillisuuden muodostamilta alueilta. Esimerkiksi monet kukkivat yrtit kukoistavat tällaisilla niityillä.
Jo vuodesta 2012 alkaen
Biodiversiteetin lisäämiseksi olemme keskittyneet juuri kiviainesalueidemme monimuotoisuuden lisäämiseen jo vuosia. Vuonna 2012 alkunsa saaneen NCC Kielo -ohjelman tavoitteena on toteuttaa luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä ja edistäviä ratkaisuja kiviainestoiminnan aikana ja sen päätyttyä. Useilla NCC:n kiviainesalueilla on tehty lukuisia alueiden biodiversiteettia vahvistavia toimenpiteitä, jotka ovat hyvä alku tiukan kriteeristön NCC Kielo -ohjelmaan. Elintärkeille pölyttäjille soveltuvien niitty-ympäristöjen rakentamien on nostettu merkittäväksi suojelukohteeksi NCC Kielo -alueilla Suomessa.
Niittyjä, kosteikkoja, lahokkoja, kivikkoja
Kielo-ohjelmassa monimuotoisuutta ja luonnontilan palauttamista edistetään alueiden omat erityispiirteet huomioiden. Kalliokiviainesalueista voidaan luoda erikoisympäristöjä, kuten kivikkoja, kosteikkoja, paahdealueita ja lahokkoja, joita ei enää luonnostaan juurikaan muodostu. NCC kehittää alueita yhteistyössä paikallisten luontojärjestöjen kanssa. Olemme myös laatineet NCC Kielo -ohjelmalle pohjoismaiset laatukriteerit, joiden mukaisesti alueiden kehitystä seurataan.
Suomalaisesta innovaatiosta pohjoismaiseksi konseptiksi
Kielo-nimi on muodostettu sanoista kiviaineksen elävä luonto. Suomen NCC Kielo -alueet sijaitsevat Mäntsälän Ohkolassa ja Pornaisissa. Uusia alueita pyritään perustamaan NCC:n toimintamaissa noin vuosittain ja lisäksi biodiversiteettia on pienemmässä mittakaavassa kehitetty jo pitkään useassa paikassa monin eri tavoin. Kielo on NCC:n pohjoismainen konsepti ja Kielo-alueita löytyy myös Ruotsin, Tanskan ja Norjan kiviainesalueilta. NCC Kielo® on Pohjoismaissa rekisteröity tavaramerkki.
Kielo- ja biodiversiteettialueet:
Ensimmäinen NCC Kielo -alue toteutettiin jo vuonna 2012 Suomessa ja Mäntsälän Ohkolan kiviainesalueella. Neljän hehtaarin täyttömäkeen otettiin vastaan ylijäämämaita, joista muovattiin polveileva, useita eri elinympäristöjä sisältävä alue. Alueelle kaivettiin kolme keinotekoista suppaa eli harjukuoppaa, lisäksi alueelle tuotiin louhetta ja suurempia järkäleitä. Maaperän kosteus vaihtelee hyvin kuivasta ja karusta kosteaan. Siemenpankki sai aktivoitua rauhassa ja samalla päästiin torjumaan haitallisia vieraslajeja helpommin. Alueelta on kitketty jättiukonputkea (Heracleum persicum), kurtturuusua (Rosa rugosa) ja runsain mitoin komealupiinia (Lupinus Polyphullys).
Alueella tehdään yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys tekee arvokasta työtä kitkemällä lupiinia ja muita vieraslajeja alueelta kesäisin. Paikallinen mehiläistarhaaja on perustanut alueelle pölytyspalveluna mehiläispesiä, joista on lisäksi saatu erinomaiset sadot hunajaa jo useana vuonna.
Yhteistyössä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa alueella toteutettiin vuosina 2014-2016 kattavat perhosselvitykset. Perhosseurannassa havaittiin noin 50 000 perhosyksilöä ja 500 perhoslajia, joista peräti 50 lajia täysin uusia Mäntsälän alueella. Jalavakeltayökkönen, harmohirsiyökkönen ja tammimittari ovat lajeja, joita on aiemmin tavannut lähinnä Ahvenanmaalla - nykyisin myös Ohkolassa. Alueella on myös pirunpelto ja kolme suppaa.
Mustalupiini Ohkolassa
Alueella kokeiltiin lupiinin torjuntaa puutuhkan avulla yhteistyössä Villi Vyöhyke ry:n kanssa. Tavoitteena oli nostaa maaperän pH:ta puutuhkan avulla ja muokata elinympäristön kemiallista tilaa lupiinikasvustoille epäsuotuisaksi. Tutkimus- ja kehityshankkeen ensimmäisessä vaiheessa puutuhkaa levitettiin kahdelle koealalle, joiden pinta-ala on yhteensä 0,23 hehtaaria. Koealoille levitettiin noin 3 000 kg puutuhkaa.
Tutkimusta jatkettiin gradutyönä NCC:n Nokian Myllypuron kiviainesalueella, mutta vuonna 2020 lupiinintorjuntatutkimus lopulta päätettiin. Kasvatuskaappikokeissa tuhka heikensi lupiinin itämistä ja kasvua, mutta ulkokokeissa rakeistettu tuhka ei muuttanut kasvualustan pH:ta eikä käsittelyillä ollut vaikutusta lupiinin itävyyteen tai kasvuun.
Yhteistyössä HSY:n kanssa NCC on myös toteuttanut lupiinin torjuntakokeilun käyttäen kivituhkaa. Lisää tästä voit lukea Espoon Ämmässuon esittelyn alta.
Helge Hirvinen lintutornina
Alueelle rakennettiin vuonna 2020 puinen lintutorni Helge Hirvinen. Se sulautuu maisemaan kauniisti ja mäen päältä tornista näkee niityllä viihtyvät linnut ja jopa kauas metsien taakse. Lintutorni on vapaassa käytössä, mutta muistathan turvallisuuden ja huomioit, että käyttö on aina omalla vastuulla.
Pornaisten kiviainesalueen NCC Kielo -ohjelma keskittyy kirjoverkkoperhosen elinolosuhteiden parantamiseen. Alueelta on löydetty useita kirjoverkkoperhosen toukkapesueita.
Rauhoitettu laji
Kirjoverkkoperhonen on päiväperhoslaji, jonka suojelemiseksi EU edellyttää erityisten suojelutoimialueiden perustamista. EU:n alueella laji onkin harvinainen, sillä monet sen vanhoista esiintymistä ovat kadonneet. Suomessa kirjoverkkoperhonen on rauhoitettu, mutta lajin on arvioitu olevan elinvoimainen. Lajia tavataan useimmin Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Itä-Uudellamaalla sopivissa elinympäristöissä, kuten Pornaisten Lahassa.
Kirjoverkkoperhonen viihtyy avoimen alueen ja kasvillisuuden aurinkoisella rajalla. Kiviainesalueen reunamat ovat sille mieluisia, samoin esimerkiksi hakkuuaukeiden, peltojen ja metsäteiden reunamat. Kirjoverkkoperhosen toukan tärkein ravintokasvi on kangasmaitikka. NCC Kielo -aluetta kehitetäänkin juuri kangasmaitikan avulla entistä suotuisemmaksi kirjoverkkoperhoselle.
Kangasmaitikka on toukan koti
Kangasmaitikka on yksivuotinen siemenkasvi, joka suosii kasvuympäristönään tuorekangasta, mutta pystyy kasvamaan myös lehtomaisilla ja kuivahkoilla kankailla sekä kallioilla. Maitikat ovat puoliloisia eli ne yhteyttävät, mutta sen lisäksi ne ottavat ravintoa toisten kasvien juurista. Loisimisessa se suosii mustikan, puolukan, männyn ja kuusen juuristoa.
Dokumentointia ja seurantaa
NCC Kielo -konseptin perusideaan kuuluu, että lähtötilanne ja toimenpiteet dokumentoidaan, jolloin korjaavia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia voidaan seurata ja todentaa useiden vuosien ajan. Pornaisissa seurataan kangasmaitikan kasvustoa, samoin kirjoverkkoperhosen toukkaesiintymiä.
Vuonna 2023 tutkimusaluetta laajennettiin 95 hehtaariin.
Vuonna 2024 havaittiin yli 20 aikuista kirjoverkkoperhosta ja 18 toukkapesää, mikä osoittaa elinvoimaisen ja lisääntyvän populaation olemassaolon. Toukkapesät sijaitsivat lämpimillä, avoimilla metsänreunoilla – tyypillisiä elinympäristöjä kiviainesalueiden laidoilla.
Kevään 2023 aikana Kielo-alueilla kylvettiin myös mm. kokonaan uusia ja lisää jo olemassa olevia niittykasveja kuten valkoapilaa, valkomesikkää ja hunajakukkaa.
Kesällä 2023 alueella toimi ensimmäistä kertaa pölytyspalvelu, jossa paikallinen mehiläistarhaaja perusti alueelle mehiläispesiä. Pölytyspalvelun lisäksi mehiläispesistä saatiin erinomaiset sadot Kielo-hunajaa. Pölytyspalvelua on jatkettu kesinä 2024 ja 2025.
Alkukesästä 2015 Vanhakylään rakennettiin lahopuualue meluvallin etelärinteelle. Lahopuita on sekä pystyssä että maata vasten makaavana. Alueesta hyötyvät erityisesti lahottajat kuten erilaiset pistiäiset. Alueelle tuodaan jatkossa lisää puuta, jotta sinne saadaan eri lahoamisvaiheessa olevaa materiaalia. Alueelle tuotavat puhtaat maa-ainekset hyödynnetään maisemoinnissa.
Kuva: Villi Vyöhyke ry, Jere Nieminen
Vuonna 2023 on aloitettu suunnittelu laajan kosteikko-alueen ja lepakkojen päivälepopaikkojen perustamiseksi alueelle.
Hajuheinä (Cinna latifolia) on rauhoitettu ja kuuluu EU:n uhanalaisten kasvien luetteloon. NCC:n tarkoitus oli palauttaa aikanaan löydetty ja sittemmin kadonnut hajuheinäkanta Nokian Juhansuolla, joka sijoittuu NCC:n Myllypuron kiviainesalueelle. Aluetta on useana vuonna ennallistettu kokeellisella toimintatavalla kevyellä maanmuokkauksella loppukesäisin, jotta maaperän siemenpankkia saatiin avattua ja luotua hajuheinälle luontaiset edellytykset palata alueelle. Hoitotoimenpiteenä poistettiin myös kilpailevaa heinäkasvustoa.
Toimenpidesuunnitelman laati asiantuntija, yhteistyökumppanimme Villi vyöhyke ry. Siemenpankkia seurattiin ja sitä yritettiin aktivoida vuosien 2012 – 2020 aikana.
Valitettavasti vuonna 2021 jouduimme toteamaan, etteivät toimenpiteemme olleet tuottaneet tulosta. Hajuheinän siemenpankki ei ole aktivoitunut uudelleen eikä lajia ole tutkimuksista huolimatta alueella tavattu.
Hyvälle tuoksuva hajuheinä kasvaa luontaisesti esimerkiksi lehdoissa sekä kosteilla paikoilla ja kuusivaltaisissa sekametsissä, louhikkoisilla rinteillä ja sammaleisilla lohkareilla. Se on 50-120 cm korkea ja monivuotinen kasvi. Pehmeät, päältä karheat lehdet ovat 8-16 cm leveät ja kapenevat tasaisesti. Hajuheinä kukkii heinäkuussa, jolloin siinä on vaaleanvihreät, kaarevat ja nuokkuvat haarat.
Loppuvuodesta 2018 Kuopion Haminalahteen rakennettiin lahopuualue, jossa oli lahopuita sekä pystyssä että maata vasten. Näistä hyötyivät lahottajat ja erilaiset pistiäiset, jotka rikastuttivat kiviainesalueen eliökirjoa. Haminalahteen tuotuja puhtaita maa-aineksia voidaan myös hyödyntää alueen maisemoinnissa.
Joensuun Kitsarin kiviainesalueen sisäänkäynnin viereen tehtiin Pikkuketo ilahduttamaan asiakkaita ja tiellä liikkujia keväällä 2019. Pikkuketoja suunnitellaan useille kiviainesalueille jatkossakin.