Biodiversiteetti ja NCC Kielo

Ensimmäinen NCC Kielo -alue toteutettiin jo vuonna 2012 Suomessa ja Mäntsälän Ohkolan kiviainesalueella. Neljän hehtaarin täyttömäkeen otettiin vastaan ylijäämämaita, joista muovattiin polveileva, useita eri elinympäristöjä sisältävä alue. Alueelle kaivettiin kolme keinotekoista suppaa, lisäksi alueelle tuotiin louhetta ja suurempia järkäleitä. Maaperän kosteus vaihtelee hyvin kuivasta ja karusta kosteaan. Siemenpankki sai aktivoitua rauhassa ja samalla päästiin torjumaan haitallisia vieraslajeja alueella helpommin. Alueelta on kitketty jättiukonputkea (Heracleum persicum), kurtturuusua (Rosa rugosa) ja runsain mitoin komealupiinia (Lupinus Polyphullys). Kesällä 2015 pienelle etelään antavalle rinteelle kylvettiin eri niittykukkien siemenseoksia.

Alueella tehdään yhteistyötä usean eri toimijan kanssa. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys tekee arvokasta työtä kitkemällä lupiinia ja
muita vieraslajeja alueelta kesäisin. Lisäksi siellä toteutettiin kattava perhostutkimus 2014-2016. Paikallinen mehiläistarhaaja on perustanut alueelle kaksi mehiläispesää, joista kummastakin on saatu erinomaiset sadot hunajaa jo useana vuonna. 

Yhteistyössä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa alueella toteutettiin kolmivuotinen projekti, jonka aikana tehtiin perhosselvitykset. Perhosseurannassa havaittiin noin 50 000 perhosyksilöä ja 500 perhoslajia, joista peräti 50 lajia täysin uusia Mäntsälän alueella. Jalavakeltayökkönen, harmohirsiyökkönen ja tammimittari on aiemmin tavannut lähinnä Ahvenanmaalla - nyt myös Ohkolassa. Alueella on myös pirunpelto ja kolme suppaa.

Mustalupiini Ohkolassa

Alueella kokeiltiin lupiinin torjuntaa puutuhkan avulla yhteistyössä Villi Vyöhyke ry:n kanssa. Tavoitteena oli nostaa maaperän pH:ta puutuhkan avulla ja muokata elinympäristön kemiallista tilaa lupiinikasvustoille epäsuotuisaksi. Tutkimus- ja kehityshankkeen ensimmäisessä vaiheessa loppusyksystä 2015 puutuhkaa levitettiin kahdelle koealalle, joiden pinta-ala on yhteensä 0,23 hehtaaria. Koealoille levitettiin noin 3 000 kg puutuhkaa. Lisäksi tuhkan vaikutusta tutkittiin koeistutuksilla. Istutusruukkuja perustettiin 5 kpl erilaisilla tuhka-multaseoksilla, täysin tuhkattomasta reilusti tuhkaa sisältävään, ja jokaiseen ruukkuun kylvettiin 200 lupiininsiementä.

Tutkimusta jatkettiin gradutyönä Nokian Myllypuron kiviainesalueella ja vuonna 2020 lupiinintorjuntatutkimus lopulta päätettiin. Kasvatuskaappikokeissa tuhka heikensi lupiinin itämistä ja kasvua, mutta ulkokokeissa rakeistettu tuhka ei muuttanut kasvualustan pH:ta eikä käsittelyillä ollut vaikutusta lupiinin itävyyteen tai kasvuun. 

Helge Hirvinen lintutornina

Kiuru-alueelle rakennettiin vuonna 2020 puinen lintutorni Helge Hirvinen. Se sulautuu maisemaan kauniisti ja mäen päältä tornista näkee niityllä viihtyvät linnut ja jopa kauas metsien taakse. Torniin voi päästä erikseen Mäntsälän Ohkolan kiviainesalueen kanssa sovitusti. 

Espoon Ämmässuon Ekomoon rakennettiin toukokuussa 2019 alueen toimijoiden kanssa talkoilla NCC:n ja HSY:n yhteinen Pörriäisbaari pölyttäjille. Niittykukkien ja pesäainesten lisäksi kokeillaan kivituhkapeitettä, jonka toivotaan estävän vieraslajien kasvua ja samalla antavan niittykukille hyvän kasvualustan. Kivituhkaa levitettiin kokeilumielessä kolmeen eri vyöhykkeeseen eri paksuuksilla 10 - 30 cm. Alueella on myös kuivempi ja karumpi sekä kosteampi osio. Niittykukiksi kylvettiin 20 kotimaista lajia keltaista, valkoista, punaista ja sinistä ketokukkaa. Alueelle tuotiin runsaasti kantoja, joihin myös porattiin koloja. Pesäaineksiksi tuotiin käpyjä, puunkuorta, oksia, ruokoa, sammalta ja kääpiä.

Ämmässuon Ekomoalueen Pörriäsbaarihankkeella halutaan tuoda esille luonnon monimuotoisuuden heikentymisen vaikutuksia elinympäristössämme ja toisaalta tekemään konkreettinen toimenpide parempien elinolosuhteiden eteen NCC:n kiviainesalueen välittömässä läheisyydessä ja Ekomon modernilla kiertotalousalueella.

Yhteistyökumppanina tämän NCC Kielo -alueen suunnittelussa ja toimenpiteissä on Villi vyöhyke ry.

Vuonna 2020 niityn kasvu oli jo hyvässä vauhdissa:

Pornaisten kiviainesalueen NCC Kielo -ohjelma keskittyy kirjoverkkoperhosen elinolosuhteiden parantamiseen. Alueelta on löydetty useita kirjoverkkoperhosen toukkapesueita.

Rauhoitettu laji

Kirjoverkkoperhonen on päiväperhoslaji, jonka suojelemiseksi on EU:n mukaisesti perustettava erityisten suojelutoimien alueita ja EU:n alueella se onkin harvinainen, sillä monet sen vanhoista esiintymistä ovat kadonneet. Suomessa kirjoverkkoperhonen on rauhoitettu, mutta lajin on arvioitu olevan elinvoimainen. Lajia tavataan useimmin Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Itä-Uudellamaalla sopivissa elinympäristöissä, kuten Pornaisten Lahassa.

Kirjoverkkoperhonen viihtyy avoimen alueen ja kasvillisuuden aurinkoisella rajalla. Kiviainesalueen reunamat ovat sille mieluisia, samoin esimerkiksi hakkuuaukeiden, peltojen ja metsäteiden reunamat. Kirjoverkkoperhosen toukan tärkein ravintokasvi on kangasmaitikka. NCC Kielo -aluetta kehitetäänkin juuri kangasmaitikan avulla entistä suotuisemmaksi kirjoverkkoperhoselle.

Kangasmaitikka on toukan koti

Kangasmaitikka on yksivuotinen siemenkasvi, joka suosii kasvuympäristönään tuorekangasta, mutta pystyy kasvamaan myös lehtomaisilla ja kuivahkoilla kankailla sekä kallioilla. Maitikat ovat puoliloisia eli ne yhteyttävät, mutta sen lisäksi ne ottavat ravintoa toisten kasvien juurista. Loisimisessa se suosii mustikan, puolukan, männyn ja kuusen juuristoa.

NCC Kielo -alue maisemoidaankin nyt siirtämällä kangasmaitikkaa metsänpohjan kanssa eli kuntalla puhtaista ylijäämämaista rakennetuille meluvalleille ja niiden ympäristöön. Lähiympäristö on aukeaa kangasmaata ja metsänreunaa, joka soveltuu niin kirjoverkkoperhosen kuin kangasmaitikan elinympäristöksi. Myös alueella jo olevaa maitikkakasvustoa pidetään yllä hoitamalla ja harventamalla, jotta alue ei kasva umpeen.

Dokumentointia ja seurantaa

NCC Kielo -konseptin perusideaan kuuluu, että lähtötilanne ja toimenpiteet dokumentoidaan, joiden pohjalta korjaavia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia voidaan seurata ja todentaa useiden vuosien ajan. Pornaisissa seurataan kangasmaitikan kasvustoa, samoin kirjoverkkoperhosen toukkaesiintymiä.

NCC Kielo -toimenpiteiden tavoitteena on saada levitettyä maitikka- ja kirjoverkkoperhoskanta ensin meluvallille ja alueen maalla täytettäviin osiin sekä lopulta koko kiviainesalueelle, kun se on täytetty puhtailla maa-aineksilla. Kun alueen ympärille saadaan luotua pieniä kirjoverkkoperhospopulaatioita, ne muodostavat yhdessä Pornaisten kallioalueelle suuren populaation. Kun kannat saadaan niin elinvoimaisiksi, että ne pystyvät luonnollisesti ylläpitämään kasvuaan, kylvetään alueelle myös eri kasvilajeja, jotta alueen biodiversiteetti laajenee.

Alkukesästä 2015 Vanhakylään rakennettiin lahopuualue meluvallin etelärinteelle. Lahopuita on sekä pystyssä että maata vasten makaavana. Alueesta hyötyvät erityisesti lahottajat kuten erilaiset pistiäiset. Alueelle tuodaan jatkossa lisää puuta, jotta sinne saadaan eri lahoamisvaiheessa olevaa materiaalia. Alueelle tuotavat puhtaat maa-ainekset hyödynnetään maisemoinnissa.

Kuva: Villi Vyöhyke ry, Jere Nieminen

Hajuheinä (Cinna latifolia) on rauhoitettu ja kuuluu Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luetteloon. NCC:n tarkoitus on ollut palauttaa  aikanaan löydetty ja sittemmin kadonnut hajuheinäkanta Nokian Juhansuolla, joka sijoittuu NCC:n Myllypuron kiviainesalueelle. Aluetta ennallistettiin kokeellisella toimintatavalla kevyellä maanmuokkauksella loppukesäisin, jotta maaperän siemenpankkia saatiin avattua ja luotua hajuheinälle luontaiset edellytykset palata alueelle. Hoitotoimenpiteenä poistettiin myös kilpailevaa heinäkasvustoa.

Toimenpidesuunnitelman laati asiantuntija, yhteistyökumppanimme Villi vyöhyke ry. Siemenpankkia on seurattu ja yritetty aktivoida kahdeksan vuoden ajan vuosina 2012 – 2020. 

Valitettavasti vuonna 2021 jouduimme toteamaan, etteivät toimenpiteemme olleet tuottaneet tulosta. Hajuheinän siemenpankki ei ole aktivoitunut uudelleen eikä lajia ole tutkimuksista huolimatta alueella tavattu.

Hyvälle tuoksuva hajuheinä kasvaa luontaisesti esimerkiksi lehdoissa sekä kosteilla paikoilla ja kuusivaltaisissa sekametsissä, louhikkoisilla rinteillä ja sammaleisilla lohkareilla. Se on 50-120 cm korkea ja monivuotinen kasvi. Pehmeät, päältä karheat lehdet ovat 8-16 cm leveät ja kapenevat tasaisesti. Hajuheinä kukkii heinäkuussa, jolloin siinä on vaaleanvihreät, kaarevat ja nuokkuvat haarat.

Kuismalan Tulikattilasta tulee ainutlaatuinen poltettava ekosysteemi. Alueella kehitetään harvinaista niittyluonnon monimuotoisuutta käyttäen kulotusta luonnonhoitomenetelmänä yhteistyössä Villi Vyöhyke ry:n kanssa. Tätä varten alueelle rakennetaan erityisiä palokujia. Erityispaino on niin sanotuilla keinotekoisilla luontotyypeillä, kuten betonikedoilla.

Hujalan Elopeltoon tulee pajuviljely. Energiapajua viljellään hyödyntäen viereisen sikalan lietettä lannoitteena. Näin lietettä ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja vaan se voidaan hyödyntää lähempänä. Paju sitoo itseensä hiiliä sekä raskasmetalleja ja muita haitta-aineita. Pajuviljelmällä voidaan tuottaa lyhyessä kiertoajassa raaka-ainetta uusiutuvan energian tuotantoon esim. Naantalin monipolttovoimalaitokseen.

Jänhiälään tehtiin syksyllä 2015 pop up -niitty moottoritien varteen meluvalliin. Alueelle tehdään visualisointi ja loppumaisemointisuunnitelma yhteistyössä Villi vyöhyke ry:n kanssa. Kylvetty niitty palvelee siemenpankkina loppumaisemoinnissa. Alueelle annetaan muodostua pohjavedestä kirkasvetinen lampi.

Loppuvuodesta 2018 Kuopion Haminalahteen rakennettiin lahopuualue. Nyt lahopuita on paikalla sekä pystyssä että maata vasten. Näistä hyötyvät lahottajat ja erilaiset pistiäiset, jotka rikastuttavat kiviainesalueen eliökirjoa. Jatkossa puuta tuodaan myös lisää, jotta saadaan eri lahoamisvaiheessa olevaa materiaalia. Haminalahteen tuotuja puhtaita maa-aineksia voidaan myös hyödyntää alueen maisemoinnissa.

Joensuun Kitsarin kiviainesalueen sisäänkäynnin viereen tehtiin Pikkuketo ilahduttamaan asiakkaita ja tiellä liikkujia keväällä 2019. Myös pölyttäjät kiittävät runsaasta ketokukkalajistosta, jotka tulevaisuudessa tuovat keltaista, valkoista, punaista ja sinistä väriä alueelle.

Pikkuniitylle ajettiin syksyllä 2018 moreenia ja maata hieman tasattiin ennen kevään 2019 kylvöä, joka toistetaan tarvittaessa.