Biodiversiteetti ja NCC Kielo®

Ensimmäinen NCC Kielo -alue toteutettiin jo vuonna 2012 Suomessa ja Mäntsälän Ohkolan kiviainesalueella. Neljän hehtaarin täyttömäkeen otettiin vastaan ylijäämämaita, joista muovattiin polveileva, useita eri elinympäristöjä sisältävä alue. Alueelle kaivettiin kolme keinotekoista suppaa eli harjukuoppaa, lisäksi alueelle tuotiin louhetta ja suurempia järkäleitä. Maaperän kosteus vaihtelee hyvin kuivasta ja karusta kosteaan. Siemenpankki sai aktivoitua rauhassa ja samalla päästiin torjumaan haitallisia vieraslajeja helpommin. Alueelta on kitketty jättiukonputkea (Heracleum persicum), kurtturuusua (Rosa rugosa) ja runsain mitoin komealupiinia (Lupinus Polyphullys). 

Alueella tehdään yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys tekee arvokasta työtä kitkemällä lupiinia ja
muita vieraslajeja alueelta kesäisin. Paikallinen mehiläistarhaaja on perustanut alueelle pölytyspalveluna mehiläispesiä, joista on lisäksi saatu erinomaiset sadot hunajaa jo useana vuonna. 

Yhteistyössä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa alueella toteutettiin vuosina 2014-2016 kattavat perhosselvitykset. Perhosseurannassa havaittiin noin 50 000 perhosyksilöä ja 500 perhoslajia, joista peräti 50 lajia täysin uusia Mäntsälän alueella. Jalavakeltayökkönen, harmohirsiyökkönen ja tammimittari ovat lajeja, joita on aiemmin tavannut lähinnä Ahvenanmaalla - nykyisin myös Ohkolassa. Alueella on myös pirunpelto ja kolme suppaa.

Mustalupiini Ohkolassa

Alueella kokeiltiin lupiinin torjuntaa puutuhkan avulla yhteistyössä Villi Vyöhyke ry:n kanssa. Tavoitteena oli nostaa maaperän pH:ta puutuhkan avulla ja muokata elinympäristön kemiallista tilaa lupiinikasvustoille epäsuotuisaksi. Tutkimus- ja kehityshankkeen ensimmäisessä vaiheessa puutuhkaa levitettiin kahdelle koealalle, joiden pinta-ala on yhteensä 0,23 hehtaaria. Koealoille levitettiin noin 3 000 kg puutuhkaa. 

Tutkimusta jatkettiin gradutyönä NCC:n Nokian Myllypuron kiviainesalueella, mutta vuonna 2020 lupiinintorjuntatutkimus lopulta päätettiin. Kasvatuskaappikokeissa tuhka heikensi lupiinin itämistä ja kasvua, mutta ulkokokeissa rakeistettu tuhka ei muuttanut kasvualustan pH:ta eikä käsittelyillä ollut vaikutusta lupiinin itävyyteen tai kasvuun. 

Yhteistyössä HSY:n kanssa NCC on myös toteuttanut kupiinin torjuntakokeilun käyttäen kivituhkaa. Lisää tästä voit lukea Espoon Ämmässuon esittelyn alta.

Helge Hirvinen lintutornina

Alueelle rakennettiin vuonna 2020 puinen lintutorni Helge Hirvinen. Se sulautuu maisemaan kauniisti ja mäen päältä tornista näkee niityllä viihtyvät linnut ja jopa kauas metsien taakse. Lintutorni on vapaassa käytössä, mutta muistathan turvallisuuden ja huomioit, että käyttö on aina omalla vastuulla. 

Pornaisten kiviainesalueen NCC Kielo -ohjelma keskittyy kirjoverkkoperhosen elinolosuhteiden parantamiseen. Alueelta on löydetty useita kirjoverkkoperhosen toukkapesueita.

Rauhoitettu laji

Kirjoverkkoperhonen on päiväperhoslaji, jonka suojelemiseksi EU edellyttää  erityisten suojelutoimialueiden perustamista. EU:n alueella laji onkin harvinainen, sillä monet sen vanhoista esiintymistä ovat kadonneet. Suomessa kirjoverkkoperhonen on rauhoitettu, mutta lajin on arvioitu olevan elinvoimainen. Lajia tavataan useimmin Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Itä-Uudellamaalla sopivissa elinympäristöissä, kuten Pornaisten Lahassa.

Kirjoverkkoperhonen viihtyy avoimen alueen ja kasvillisuuden aurinkoisella rajalla. Kiviainesalueen reunamat ovat sille mieluisia, samoin esimerkiksi hakkuuaukeiden, peltojen ja metsäteiden reunamat. Kirjoverkkoperhosen toukan tärkein ravintokasvi on kangasmaitikka. NCC Kielo -aluetta kehitetäänkin juuri kangasmaitikan avulla entistä suotuisemmaksi kirjoverkkoperhoselle.

Kevään 2023 aikana Kielo-alueilla on kylvetty myös mm. kokonaan uusia ja lisää jo olemassa olevia niittykasveja kuten valkoapilaa, valkomesikkää ja hunajakukkaa.

Kesällä 2023 alueella toimi ensimmäistä kertaa pölytyspalvelu, jossa paikallinen mehiläistarhaaja perusti alueelle mehiläispesiä. Pölytyspalvelun lisäksi mehiläispesistä saatiin erinomaiset sadot Kielo-hunajaa.

Kesällä 2023 alueella toteutettiin myös perhoskartoitusta nykytilan kartoittamiseksi.

Kangasmaitikka on toukan koti

Kangasmaitikka on yksivuotinen siemenkasvi, joka suosii kasvuympäristönään tuorekangasta, mutta pystyy kasvamaan myös lehtomaisilla ja kuivahkoilla kankailla sekä kallioilla. Maitikat ovat puoliloisia eli ne yhteyttävät, mutta sen lisäksi ne ottavat ravintoa toisten kasvien juurista. Loisimisessa se suosii mustikan, puolukan, männyn ja kuusen juuristoa.

Dokumentointia ja seurantaa

NCC Kielo -konseptin perusideaan kuuluu, että lähtötilanne ja toimenpiteet dokumentoidaan, jolloin korjaavia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia voidaan seurata ja todentaa useiden vuosien ajan. Pornaisissa seurataan kangasmaitikan kasvustoa, samoin kirjoverkkoperhosen toukkaesiintymiä.  

Espoon Ämmässuon Ekomoon rakennettiin toukokuussa 2019 alueen toimijoiden kanssa talkoilla NCC:n ja HSY:n yhteinen Pörriäisbaari pölyttäjille. Niittykukkien ja pesäainesten lisäksi kokeiltiin kivituhkapeitettä, jonka toivottiin estävän vieraslajien kasvua ja samalla antavan niittykukille hyvän kasvualustan. Kivituhkaa levitettiin kokeilumielessä Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa kolmeen eri vyöhykkeeseen eri paksuuksilla 10 - 30 cm. Alueella on myös kuivempi ja karumpi sekä kosteampi osio. Niittykukiksi kylvettiin 20 kotimaista lajia keltaista, valkoista, punaista ja sinistä ketokukkaa. Alueelle tuotiin runsaasti kantoja, joihin myös porattiin koloja. Pesäaineksiksi tuotiin käpyjä, puunkuorta, oksia, ruokoa, sammalta ja kääpiä.

NCC:n, HSY:n ja Villi vyöhyke ry:n kokeilun havaintojen perusteella kivituhka esti pääosin lupiinin kasvun kaikilla kivituhkakerrosten paksuuksilla (10 cm, 20 cm, 30 cm).

30 cm kerros on suositeltavin ja kustannustehokas kerrospaksuus kasvustojen tukahduttamiseen.

Ämmässuon Ekomoalueen Pörriäsbaarihankkeella haluttiin tuoda esiin luonnon monimuotoisuuden heikentymisen vaikutuksia elinympäristössämme ja toisaalta tekemään konkreettinen toimenpide parempien elinolosuhteiden eteen NCC:n kiviainesalueen välittömässä läheisyydessä ja Ekomon modernilla kiertotalousalueella.

Yhteistyökumppanina suunnittelussa ja toimenpiteissä oli Villi vyöhyke ry.

Vuonna 2020 niityn kasvu oli jo hyvässä vauhdissa:

Alkukesästä 2015 Vanhakylään rakennettiin lahopuualue meluvallin etelärinteelle. Lahopuita on sekä pystyssä että maata vasten makaavana. Alueesta hyötyvät erityisesti lahottajat kuten erilaiset pistiäiset. Alueelle tuodaan jatkossa lisää puuta, jotta sinne saadaan eri lahoamisvaiheessa olevaa materiaalia. Alueelle tuotavat puhtaat maa-ainekset hyödynnetään maisemoinnissa.

Kuva: Villi Vyöhyke ry, Jere Nieminen

Vuonna 2023 on aloitettu suunnittelu laajan kosteikko-alueen ja lepakkojen päivälepopaikkojen perustamiseksi alueelle.

Hajuheinä (Cinna latifolia) on rauhoitettu ja kuuluu EU:n uhanalaisten kasvien luetteloon. NCC:n tarkoitus oli palauttaa aikanaan löydetty ja sittemmin kadonnut hajuheinäkanta Nokian Juhansuolla, joka sijoittuu NCC:n Myllypuron kiviainesalueelle. Aluetta on useana vuonna ennallistettu kokeellisella toimintatavalla kevyellä maanmuokkauksella loppukesäisin, jotta maaperän siemenpankkia saatiin avattua ja luotua hajuheinälle luontaiset edellytykset palata alueelle. Hoitotoimenpiteenä poistettiin myös kilpailevaa heinäkasvustoa.

Toimenpidesuunnitelman laati asiantuntija, yhteistyökumppanimme Villi vyöhyke ry. Siemenpankkia seurattiin ja sitä yritettiin aktivoida vuosien 2012 – 2020 aikana. 

Valitettavasti vuonna 2021 jouduimme toteamaan, etteivät toimenpiteemme olleet tuottaneet tulosta. Hajuheinän siemenpankki ei ole aktivoitunut uudelleen eikä lajia ole tutkimuksista huolimatta alueella tavattu.

Hyvälle tuoksuva hajuheinä kasvaa luontaisesti esimerkiksi lehdoissa sekä kosteilla paikoilla ja kuusivaltaisissa sekametsissä, louhikkoisilla rinteillä ja sammaleisilla lohkareilla. Se on 50-120 cm korkea ja monivuotinen kasvi. Pehmeät, päältä karheat lehdet ovat 8-16 cm leveät ja kapenevat tasaisesti. Hajuheinä kukkii heinäkuussa, jolloin siinä on vaaleanvihreät, kaarevat ja nuokkuvat haarat.

Kuismalan Tulikattilasta tulee ainutlaatuinen poltettava ekosysteemi. Alueella kehitetään harvinaista niittyluonnon monimuotoisuutta käyttäen kulotusta luonnonhoitomenetelmänä yhteistyössä Villi Vyöhyke ry:n kanssa. Tätä varten alueelle rakennetaan erityisiä palokujia. Erityispaino on niin sanotuilla keinotekoisilla luontotyypeillä, kuten betonikedoilla.

Hujalan Elopeltoon tulee pajuviljely. Energiapajua viljellään hyödyntäen viereisen sikalan lietettä lannoitteena. Näin lietettä ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja vaan se voidaan hyödyntää lähempänä. Paju sitoo itseensä hiiliä sekä raskasmetalleja ja muita haitta-aineita. Pajuviljelmällä voidaan tuottaa lyhyessä kiertoajassa raaka-ainetta uusiutuvan energian tuotantoon esim. Naantalin monipolttovoimalaitokseen.

Jänhiälään tehtiin syksyllä 2015 pop up -niitty moottoritien varteen meluvalliin. Alueelle on tehty visualisointi ja loppumaisemointisuunnitelma yhteistyössä Villi vyöhyke ry:n kanssa. Kylvetty niitty palvelee siemenpankkina loppumaisemoinnissa. Alueelle annetaan muodostua pohjavedestä kirkasvetinen lampi.

Vuonna 2023 käynnistettiin suunnittelu alueelle kaavaillusta lahopuuteoksesta.

Loppuvuodesta 2018 Kuopion Haminalahteen rakennettiin lahopuualue, jossa oli lahopuita sekä pystyssä että maata vasten. Näistä hyötyivät lahottajat ja erilaiset pistiäiset, jotka rikastuttivat kiviainesalueen eliökirjoa. Haminalahteen tuotuja puhtaita maa-aineksia voidaan myös hyödyntää alueen maisemoinnissa.

Joensuun Kitsarin kiviainesalueen sisäänkäynnin viereen tehtiin Pikkuketo ilahduttamaan asiakkaita ja tiellä liikkujia keväällä 2019. Pikkuketoja suunnitellaan useille kiviainesalueille jatkossakin.