Öisin nukutaan ja monet näkevät unia kuten minäkin joka yö. Tässä iässä eroottiset unet ovat jääneet vähemmälle, eikä aina jaksa katsoa uusintoja, joten alitajunta tekee temppujaan ja palauttaa uinujan joskus työmaalle. Kyse ei mielestäni ole työperäisestä stressistä unien laatu huomioon ottaen.

Eräänä yönä olin museon vanhan osan kolmannessa kerroksessa, ns. ullakkokerroksessa, johon rakentuu ilmastoinnin konehuone, sekä näyttelytilaksi vanha savupirtti. Unessani kritisoin vahvasti suunnittelijoita siitä virheestä, että savunpoistoluukku on suunniteltu IV-konehuoneen kohdalle. Tämähän aiheuttaa välttämättä sen, että aina kun savupirttiä lämmitetään, niin koko yläkerta täyttyy savusta. Selkeä suunnitteluvirhe. Aamulla herätessä hymyilytti, kun mietin, että mitä jos sitä oikeasti lämmitettäisiin perinteisesti. Olisihan se kokemus.

Toisena yönä olin tekemässä TR-mittausta uudisosan kellarikerroksessa. Siellä oli putkimies hitsaamassa putkia kattoon ja kaikki henkilökohtaiset suojaimet olivat niin kuin kuuluikin ja hän istui tukevasti hevosen selässä. Missään ei ole kielletty hitsaamasta hevosen selässä ja jos hevonkikkareet ei aiheuta järjestyspuutteita niin asiahan on kunnossa. Laitoin kuitenkin mittauksessa työskentely-kohdassa miinuksen riskinotosta. Mielestäni hevosella kuuluisi olla palosuojattu loimi, koska iholle tippuva hitsauskipinä saattaisi aiheuttaa työskentelyalustassa epävakautta.

Jään odottamaan seuraavaa yötä museossa.

Putoamisunia en toivo.

hevoinen

Jukka Laurio

Kirvesmies, NCC