NCC tutki tyypillisen 1980-luvun päiväkotirakennuksen hiilijalanjälkeä: Korjaaminen on uudelleen rakentamista parempi vaihtoehto

NCC tutki aiemmin Kulma21-nimisen betonirakenteisen kiinteistön peruskorjauksen ja tilamuutosten hiilijalanjäljen. Korjauksen päästövaikutukset olivat 44 % pienemmät kuin uuden vastaavan rakentamisen. Nyt NCC tutki täysin toisen tyyppistä rakennusta, vuonna 1985 rakennettua, puurankarakenteista  päiväkotia.

– Puurungon vähähiilisyys on yleisesti tiedossa, mutta silti oli yllättävää, että jo betoninen alapohja ja sokkelit sitovat niin paljon hiiltä, että korjaaminen kääntyy nopeasti uudiskohdetta paremmaksi vaihtoehdoksi, NCC:n korjausrakentamisen suunnittelupäällikkö Ville Laankoski kertoo.

Laankoski arvelee, että jos maanvarainen alapohja joudutaan uusimaan esimerkiksi kapillaarisen kosteuden nousemisen vuoksi kokonaan, ei korjaaminen ole enää välttämättä hiilellisesti uudiskohdetta parempi. Muutoin purkamista kannattaa tutkimuksen mukaan välttää.

Korjaamisen valinnoilla merkittäviä vaikutuksia

Laskentavertailut tehtiin neljälle eri vaihtoehdolle: kevyt korjaus, laajempi korjaus (toteutunut), uudisrakennus vanhan tilalle sekä energiaremonttitasoinen korjaus. Toteutuneessa laajemmassa korjausvaihtoehdossa kaikki tekniikka sekä elinkaaren loppupäässä olleet, osin alkuperäiset, sisäpinnat uusittiin ja rakennuksen tiiveyttä parannettiin.

– Laajimmassa vaihtoehdossa olisi tehty energiaremontti. Siinä olisi toteutuneen version lisäksi tehty lisäeristyksiä, joiden myötä tiiveys olisi entisestään parantunut. Lisäksi lämmitysenergiassa olisi siirrytty maalämpöön ja asennettu aurinkovoimala. Tämä vaihtoehto olisi investointivaiheessa maksanut hieman enemmän kuin toteutettu vaihtoehto, mutta olisi simuloidussa kustannuskertymässä 50 vuoden tarkastelujaksolla ollut kustannuksiltaan edullisiin. Kaikkein kallein versio 50 vuoden jaksolla oli kaikkein kevyin korjaus. Tämä laskenta tietysti sisältää paljon olettamia, kuten energioiden hintakehityksen. Jos energiaremonttivaihtoehto olisi kuitenkin valittu, tulos hiilijalanjäljen vähenemisessä olisi ollut ylivoimaisesti paras, Laankoski toteaa.

Energiaremontin tarve riippuu rakennuksesta. Tässä tapauksessa energiaremontin laskelmat tehtiin maalämmölle, kun toteutuneessa korjauksessa valinta oli kaukolämpö. Ennen korjausta lähtötilanne oli rakennuksen energialuokan osalta D. Toteutuneessa korjauksessa päästiin energialuokka B:hen ja energiaremontilla olisi päästy energialuokkaan A.

– Tehty korjaus oli silti toiseksi paras vaihtoehto ja parempi kuin uudisrakentaminen, mikä olikin tässä tapauksessa kaikkein huonoin vaihtoehto hiilijalanjäljen kannalta. Uudisrakentamisessa alkuun tulee suuri hiilipiikki, jota sitten uuden rakennuksen vähäisempi energiankulutus tasaa elinkaaren aikana. Korjaamalla voidaan kuitenkin päästä uudisrakennusta vastaavaan energiankulutukseen tämän tyyppisessä kohteessa, jossa rakenteita voidaan helposti parantaa ja tiiveyttä lisätä sekä vaikuttaa energiantuotantotapoihin, Laankoski toteaa.