Kiviainestoiminta vaatii luvat

Kiviainestuotanto on lainsäädännössä määrätty luvanvaraiseksi toiminnaksi. Kallion louhintaa ja murskausta varten tarvitaan sekä maa-aines- että ympäristölupa, soranottoon tarvitaan tavallisesti pelkkä maa-aineslupa. NCC Roadsilla on parhaillaan vireillä useita maa-aines- ja ympäristölupahakemuksia eri puolilla Suomea ja lisää on lähdössä kohti luvanhakuprosessia.

Maa-aineslupa myönnetään maaaineslain mukaisesti ja ympäristölupa ympäristönsuojelulain mukaisesti. Säädöstekstit alkavat tavallisesti määritelmällä siitä, mitä kyseinen säädös koskee. Maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen tietyin edellytyksin ja lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Ympäristönsuojelulain soveltamisala on hiukan laajempi, sillä sitä sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista laissa kuvatulla tavalla. Myös tavoitteiden lista on maa-aineslakia laajempi ja meidänkin tulee toiminnassamme ne täyttää.

Reilusti yksinkertaistaen voidaan sanoa, että maa-ainesluvassa määrätään, miten paljon otetaan, miten kauan otto kestää ja miten otto toteutetaan. Ympäristöluvassa taas määrätään, millaisia vaikutuksia otolla saa olla ympäristöön ja miten niitä valvotaan.

Lupa-alalla kolme toimijaa

Maa-aineslupahakemus toimitetaan aina kyseisen kunnan lupaviranomaiselle, mutta ympäristölupahakem  sen palautusosoitetta joutuu joissain tapauksissa miettimään tarkemmin. Jos otto ei ole kovin suurimittakaavaista eikä siihen liity rinnakkaistoimintoja, toimitetaan hakemus kunnan lupaviranomaiselle. Kun ottoon liitetään vaikka rakentamisen ylijäämälouheen vastaanottoa 20 000 t/a ja maa-ainesten vastaanottoa toise 20 000 t/a, pitää hakemus toimittaa alueelliseen ympäristökeskukseen. Jos hakuun tulisi tuotantoalue hyvältä markkinapaikalta ja tietäisimme varmasti saavamme kaupaksi kalliota yli 200 000 m3/a tai haluaisimme avata kerralla 25 ha kokoisen tuotantoalueen, joutuisimme lisäksi teettämään toiminnasta ympäristö  ikutusten arviointiselostuksen ja toimittamaan hakemuksen ympäristölupavirastoon. Lupa-alalla on siis kolme toimijaa.

Maa-ainesluvan hakuun tuo oman yllätyksellisen lisänsä se, että Suomessa on 415 kuntaa ja näin ollen maa-aineslain tulkintaankin löytyy varmasti yhtä monta viranomaismielipidettä. Ympäristönsuojelulailla tulkitsijoita on vielä enemmän, koska mukaan tulevat ympäristökeskusten ja -lupavirastojen virkamiehet, joista jokaisella on näkemyksensä esimerkiksi lupahakemuksen sisällöstä ja siitä, mitä kyseisessä luvassa voidaan määrätä.

Selvityksiä ja lisäselvityksiä

Helpoimmillaan maa-aines- ja ympäristöluvat tuotantoalueelle saadaan täyttämällä lomakkeet ohjeiden mukaan ja palauttamalla ne oikeaan osoitteeseen. Näin on tapahtunut ainakin kerran Kotkassa, eikä prosessiin kulunut aikaa kuin viisi kuukautta. Normaalimpi tilanne on kuitenkin, että lupahakemukseen on liitettävä erinäisiä konsulttiselvityksiä ja toimitettava täsmennyksiä ja täydennyksiä lupaprosessin eri vaiheissa. Tämä voi tarkoittaa, että hakemukseen on liitettävä esimerkiksi melumallinnus, selvitys pohja- ja pintavesiolosuhteista sekä luonto- ja maisemaselvitys. Näistä selvityksistä ilmenee asioita, jotka taas vaativat lisäselvityksiä, jolloin teemme selvityksiä toimenpiteistä, joilla ilmenneet seikat toteutetaan tai estetään. Tämän lisäksi esimerkiksi maa-aineslakiin liittyvässä maa-ainesasetuksessa sanotaan, että ”lupaviranomainen voi vaatia hakijalta muutakin selvitystä, jos se asian käsittelyä varten on tarpeellista”.

Päätöksistä voidaa valittaa

Itse lupaprosessiin saavat osallistua myös lähiasukkaat ja muut asianosaiset. Lupahakemuksista tehdään kuulutus, joihin asianosaiset voivat jättää muistutuksensa tai lausuntonsa. Näihin hakija saa toimittaa vastineen, jossa edelleen selitetään ja tarkennetaan toiminnan vaikutuksia ja hakemuksessa ilmoitettuja asioita. Tämän jälkeen lupaviranomainen tekee päätöksen asiasta, ellei lisäselvityksiä tarvita.

Lupaviranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Jos lupa myönnetään, valittavat usein lähiasukkaat tai muut asianosaiset, ja mikäli lupaa ei myönnetä, me valitamme. Hallinto-oikeuteen toimitettaviin valituksiin saa jälleen toimittaa vastineen, jonka jälkeen hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee asian. Hallinto-oikeuden ilmoituksen mukaan käsittelyyn menee aikaa keskimäärin 8 kk ja tästä päätöksestä voi valittaa Korkeimpaan hallintooikeuteen, jonne saa myös jättää vastineen tehdyistä valituksista. Kun Korkein hallinto-oikeus on tehnyt lupa-asiasta ratkaisunsa, ei siitä enää voi valitta   mutta lopullisen päätöksen saamiseksi kaikkine täydennyksineen ja vastineenjättöineen aikaa voi kulua 3-5 vuotta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä voi myös käydä niin, että koko luvanhakuprosessi palautuu alkupisteeseensä, eli kunnan lupaviranomainen ottaa hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi. Tällöin viisi vuotta tuplaantuu kymmeneksi vuodeksi.

Ei varmaa luvan jälkeenkään

Yksinkertaisten lomakkeiden täyttäminen ja toimittaminen lupaviranomaisille melko usein johtaa siihen, että lopputuloksena on hankala yhdistelmä useiden eri lakien tulkintoja ja palstakaupalla tekstiä. Kun alueelle saadaan sekä maaaines- että ympäristölupa, joiden perusteella toiminta voi alkaa, tulee lupamääräykset lukea tarkkaan ja noudattaa niitä. Lupaviranomainen voi keskeyttää toiminnan alueella, jos katsoo ettei toiminta ole lupien mukaista.

Jukka Viitanen